(1) Standardissa EN 1991-1-4 annetaan rakennusten sekä maa- ja vesirakennuskohteiden rakennesuunnittelua varten tuulikuormien määrittämisohjeita kunkin tarkasteltavan kuormitetun pinta-alan osalta. Näihin kuuluvat koko rakenne, rakenteen osat ja rakenteeseen kiinnitettävät osat, kuten rakenneosat, verhousosat ja niiden kiinnitykset, kaiteet ja meluseinät.
|AC>(2) Tätä osaa voidaan soveltaa:
— rakennuksiin sekä maa- ja vesirakennuskohteisiin, joiden korkeus on enintään 200 m; ks. myös kohtaa (11)
— siltoihin, joiden jokainen jännemitta on enintään 200 m, jos ne täyttävät dynaamista vastetta koskevat kriteerit, ks. kohtia (12) ja 8.2
— riippusiltojen eikä vinoköysisiltojen tuulikuormia.
(3) Tämän osan tarkoituksena on ennakoida kuivalle maalle rakennettavien rakenteiden, niiden rakenneosien ja lisävarusteiden tuulikuorman ominaisarvoja.
(4) Tietyt rakenteen tuulikuormien määrittämiseen tarvittavat tekijät riippuvat sijainnista, meteorologisten tietojen saatavuudesta ja laadusta, maaston tyypistä jne. Nämä esitetään kansallisessa liitteessä ja liitteessä A kansallisin valinnoin, joihin
viitataan tekstiin sisältyvissä huomautuksissa. Varsinaisessa tekstissä esitetään oletusarvot ja -menetelmät, jos kansallinen liite ei sisällä asiaa koskevia tietoja.
(5) Liitteessä A esitetään maastoluokkien kuvauksia ja pinnanmuodostuksen vaikutuksia koskevia sääntöjä. Tällaisia vaikutuksia ovat korkeussiirtymä, rosoisuuden muutos, maastotyypin vaikutus ja läheisten rakenteiden vaikutus.
(6) Liitteissä B ja C esitetään rakennekertoimen cscd vaihtoehtoisia laskentamenetelmiä.
(7) Liitteessä D esitetään rakennekertoimen cscd arvoja erityyppisille rakenteille.
(8) Liitteessä E esitetään pyörreratailmiön aiheuttamaa vastetta koskevia sääntöjä ja annetaan muita aeroelastisia vaikutuksia koskevia ohjeita.
(9) Liitteessä F esitetään lineaarisesti toimivien rakenteiden dynaamisia ominaisuuksia.
(10) Tässä osassa ei anneta lämmön paikallisia vaikutuksia ominaistuuleen koskevia ohjeita, kuten esim. vahvan arktisen termisen pintainversion, trombin tai pyörremyrskyjen varalta.
|AC> (11) Harustetut mastot ja ristikkopylväät käsitellään standardissa EN 1993-3-1 ja valaisinpylväät standardissa EN 40.
(12) Tässä osassa ei anneta seuraavia ilmiöitä ja kohteita koskevia ohjeita:
— vääntövärähtelyä, esim. korkeissa rakennuksissa, joiden keskellä on jäykistysydin
— poikittaisen tuulen turbulenssin aiheuttamaa sillan kannen värähtelyä
— riippusiltoja eikä vinoköysisiltoja
— värähtelyä silloin, kun muitakin kuin alin ominaismuoto on tarpeen ottaa huomioon.
Tämän julkaisun valmistelusta Suomessa vastaa Rakennustuoteteollisuus RTT ry, puh. 09 12 991 (vaihde).