Verkkokauppa
SFS-EN 1846-2 + A1
Palo- ja pelastusajoneuvot. Osa 2: Yleisvaatimukset. Turvallisuus ja suorituskyky
Soveltamisala
1.1 Tässä eurooppalaisessa standardissa määritellään standardissa EN 1846-1 määriteltyjen palo- ja pelastusajoneuvojen turvallisuuteen ja suorituskykyyn liittyvät yleiset (vähimmäis)vaatimukset.
HUOM. 1 Ajoneuvojen käyttöolosuhde- ja painoluokat esitetään standardissa EN 1846-1.
Tätä eurooppalaista standardia laadittaessa on oletettu, että tavallinen valmis ajoneuvon alusta (tai samojen periaatteiden mukaan suunniteltu alusta), jolle palo- ja pelastusajoneuvo on asennettu, tarjoaa tavanomaisessa kuljetuskäytössä riittävän turvallisuustason sen valmistajan määrittelemissä rajoissa. Siksi tässä eurooppalaisessa standardissa ei määritellä ajoneuvon alustaa koskevia vaatimuksia.
Tässä eurooppalaisessa standardissa käsitellään kaikkia merkittäviä vaaratekijöitä ja vaaratilanteita, joita palo- ja pelastusajoneuvoihin liittyy, kun niitä käytetään tarkoitetulla tavalla tai sellaisella virheellisellä tavalla, jonka valmistaja pystyy kohtuullisen hyvin ennakoimaan (katso kohta 4).
Tikas- ja nostolava-autoja käsitteleviä lisävaatimuksia esitetään seuraavissa eurooppalaisissa standardeissa:
— EN 1777 Palo- ja pelastusajoneuvojen nostolavat
— EN 14043 Samanaikaisilla liikkeillä varustetut konetikkaat
— EN 14044 Peräkkäisillä liikkeillä varustetut konetikkaat.
Nämä ajoneuvokohtaiset vaatimukset voivat täydentää tai muuttaa tämän standardin vaatimuksia. Ne ovat ensisijaisia tässä standardissa esitettäviin vastaaviin vaatimuksiin nähden.
HUOM. 2 Ajoneuvojen käyttöön yleisillä teillä saattaa liittyä lisäsäädöksiä, joita ei käsitellä tässä asiakirjassa.
Tämä eurooppalainen standardi käsittelee palo- ja pelastusajoneuvoja, jotka on tarkoitettu käytettäväksi (–15…+35) °C:n lämpötilassa.
HUOM. 3 Jos ajoneuvoa käytetään muussa kuin tällä alueella olevassa lämpötilassa, valmistajan ja käyttäjän voi olla tarpeen sopia lisäominaisuuksista. Tällaiset vaatimukset eivät kuulu tämän eurooppalaisen standardin soveltamisalaan.
1.2 Tässä eurooppalaisessa standardissa ei käsitellä seuraavia palo- ja pelastusajoneuvoja tai -laitteita:
— ajoneuvot, jotka on suunniteltu yksinomaan henkilöstön kuljettamiseen
— ajoneuvot, joiden paino toimintakunnossa on enintään 3 t
— veneet
— lentokoneet
— kiskoajoneuvot
— ambulanssit (katso standardi EN 1789)
— voiman ulosotolla käytettävien irrotettavien laitteiden liitännät
— ICAO:n (International Civil Aviation Organisation) suositusten mukaiset lentokenttäajoneuvot.
1.3 Tässä eurooppalaisessa standardissa käsitellään teknisiä turvallisuusvaatimuksia, joiden avulla pyritään vähentämään kohdassa 4 lueteltuja vaaroja. Vaaroja voi syntyä palo- ja pelastusajoneuvojen käytön, rutiinitarkistusten ja kunnossapidon aikana, kun se suoritetaan valmistajan tai tämän valtuutetun edustajien antamien spesifikaatioiden mukaisesti.
Standardi ei kata vaaratekijöitä, joita aiheuttavat
— laitteet, joita ei ole asennettu ajoneuvoon pysyvästi, eli ajoneuvossa oleva irtokalusto
— käyttö räjähdysvaarallisissa tiloissa
— käyttöönotto ja käytöstä poistaminen
— sähkömagneettinen yhteensopivuus.
Jos ajoneuvoa käytetään erityistarkoituksiin (kuten maastopaloissa, tulvissa jne.), voidaan tarvita lisäominaisuuksia, joita tässä eurooppalaisessa standardissa ei käsitellä.
1.4 Tämä eurooppalainen standardi ei koske koneita, jotka on valmistettu ennen tämän standardin julkaisupäivämäärää.
Tämän julkaisun valmistelusta Suomessa vastaa SFS Suomen Standardit, puh. 09 149 9331.
HUOM. 1 Ajoneuvojen käyttöolosuhde- ja painoluokat esitetään standardissa EN 1846-1.
Tätä eurooppalaista standardia laadittaessa on oletettu, että tavallinen valmis ajoneuvon alusta (tai samojen periaatteiden mukaan suunniteltu alusta), jolle palo- ja pelastusajoneuvo on asennettu, tarjoaa tavanomaisessa kuljetuskäytössä riittävän turvallisuustason sen valmistajan määrittelemissä rajoissa. Siksi tässä eurooppalaisessa standardissa ei määritellä ajoneuvon alustaa koskevia vaatimuksia.
Tässä eurooppalaisessa standardissa käsitellään kaikkia merkittäviä vaaratekijöitä ja vaaratilanteita, joita palo- ja pelastusajoneuvoihin liittyy, kun niitä käytetään tarkoitetulla tavalla tai sellaisella virheellisellä tavalla, jonka valmistaja pystyy kohtuullisen hyvin ennakoimaan (katso kohta 4).
Tikas- ja nostolava-autoja käsitteleviä lisävaatimuksia esitetään seuraavissa eurooppalaisissa standardeissa:
— EN 1777 Palo- ja pelastusajoneuvojen nostolavat
— EN 14043 Samanaikaisilla liikkeillä varustetut konetikkaat
— EN 14044 Peräkkäisillä liikkeillä varustetut konetikkaat.
Nämä ajoneuvokohtaiset vaatimukset voivat täydentää tai muuttaa tämän standardin vaatimuksia. Ne ovat ensisijaisia tässä standardissa esitettäviin vastaaviin vaatimuksiin nähden.
HUOM. 2 Ajoneuvojen käyttöön yleisillä teillä saattaa liittyä lisäsäädöksiä, joita ei käsitellä tässä asiakirjassa.
Tämä eurooppalainen standardi käsittelee palo- ja pelastusajoneuvoja, jotka on tarkoitettu käytettäväksi (–15…+35) °C:n lämpötilassa.
HUOM. 3 Jos ajoneuvoa käytetään muussa kuin tällä alueella olevassa lämpötilassa, valmistajan ja käyttäjän voi olla tarpeen sopia lisäominaisuuksista. Tällaiset vaatimukset eivät kuulu tämän eurooppalaisen standardin soveltamisalaan.
1.2 Tässä eurooppalaisessa standardissa ei käsitellä seuraavia palo- ja pelastusajoneuvoja tai -laitteita:
— ajoneuvot, jotka on suunniteltu yksinomaan henkilöstön kuljettamiseen
— ajoneuvot, joiden paino toimintakunnossa on enintään 3 t
— veneet
— lentokoneet
— kiskoajoneuvot
— ambulanssit (katso standardi EN 1789)
— voiman ulosotolla käytettävien irrotettavien laitteiden liitännät
— ICAO:n (International Civil Aviation Organisation) suositusten mukaiset lentokenttäajoneuvot.
1.3 Tässä eurooppalaisessa standardissa käsitellään teknisiä turvallisuusvaatimuksia, joiden avulla pyritään vähentämään kohdassa 4 lueteltuja vaaroja. Vaaroja voi syntyä palo- ja pelastusajoneuvojen käytön, rutiinitarkistusten ja kunnossapidon aikana, kun se suoritetaan valmistajan tai tämän valtuutetun edustajien antamien spesifikaatioiden mukaisesti.
Standardi ei kata vaaratekijöitä, joita aiheuttavat
— laitteet, joita ei ole asennettu ajoneuvoon pysyvästi, eli ajoneuvossa oleva irtokalusto
— käyttö räjähdysvaarallisissa tiloissa
— käyttöönotto ja käytöstä poistaminen
— sähkömagneettinen yhteensopivuus.
Jos ajoneuvoa käytetään erityistarkoituksiin (kuten maastopaloissa, tulvissa jne.), voidaan tarvita lisäominaisuuksia, joita tässä eurooppalaisessa standardissa ei käsitellä.
1.4 Tämä eurooppalainen standardi ei koske koneita, jotka on valmistettu ennen tämän standardin julkaisupäivämäärää.
Tämän julkaisun valmistelusta Suomessa vastaa SFS Suomen Standardit, puh. 09 149 9331.
Sisällysluettelo
Tuoteryhmä(t)
Sidokset
Velvoittavat viittaukset
Tekninen komitea
Direktiivi
Vahvistuspäivä
06.05.2013
Julkaisupäivä
05.07.2013
Painos
3
Sivumäärä
114
Julkaisun kieli
suomi/englanti