1 Soveltamisala Standardi määrittelee rakennusten akustiset luokat sekä raja-arvot ilma- ja askelääneneristykselle, rakennuksen LVIS-laitteiden aiheuttamille äänitasoille rakennuksen sisä- ja ulkopuolella, liikenteen aiheuttamille äänitasoille sekä huoneakustiikalle. Raja-arvot on määritelty erilaisille tiloille ja rakennustyypeille, joita ovat asunnot, majoitustilat, vanhusten palvelutalot, toimistorakennukset, koulut, oppilaitokset, päiväkodit, terveydenhoitoalan rakennukset ja teollisuustyöpaikat. Rakennukset on jaettu akustisiin luokkiin A, B, C ja D, joista luokka A on vaativin ja luokka D lievin. Akustinen luokka C vastaa uusien rakennusten vähimmäisvaatimuksia niiltä osin kuin vaatimuksia on määritelty Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa C1-1998, Ääneneristys ja meluntorjunta rakennuksessa. Rakennuksen ulkopuolisen äänilähteen aiheuttamat melutasot luokassa C vastaavat toimistoja lukuun ottamatta valtioneuvoston päätöksen 993/1992 ohjearvoja. Akustinen luokka D koskee vain olemassa olevia vanhoja rakennuksia, joiden rakennusaikana ei ole ollut lukuarvoina annettuja ääneneristysmääräyksiä ja joissa on vähemmän tyydyttävät akustiset olosuhteet. Luokka D on tarkoitettu käytettäväksi vain silloin, kun halutaan ilmoittaa vanhan rakennuksen akustiset ominaisuudet. Luokan D vaatimuksia ei voida soveltaa uudisrakennuksiin. Rakennuksen tai tilan käyttötarkoituksen muuttuessa, esimerkiksi muutettaessa tuotantorakennus tai asuinkerrostalon ullakkokerros asuinkäyttöön, tulee aina saavuttaa vähintään luokkaa C vastaavat akustiset olosuhteet. Akustisia luokkia ei pidä sekoittaa äänenvaimennusmateriaalien absorptioluokkiin (ks. liite F).
Tämän julkaisun valmistelusta Suomessa vastaa Metalliteollisuuden Standardisointiyhdistys ry, puh. 09 19 231 (vaihde).