Standardin ISO 9963 tämä osa kuvaa karbonaattialkaliniteetin määrittämistä titrimetrisellä menetelmällä luonnon- ja juomavesistä. Käytettäessä päätepisteenä korkeampaa pH-arvoa kuin standardissa ISO 9963-1 esitettyä muiden vetyakseptorien kuten humushappojen anionien vaikutus vähenee. Menetelmä on tarkoitettu näytteille, joiden karbonaattialkaliniteetti on 0,01 ... 4 mmol/1 (W-ekvivalentteina). Näytteistä, joiden alkaliniteettikonsentraatio on suurempi, voidaan analysointiin käyttää pienempää näyte-erää. Tässä yhteydessä karbonaattialkaliniteettiä kutsutaan usein kokonaisalkaliniteetiksi ja tavallisesti sillä on lähes sama lukuarvo kuin metyylioranssialkaliniteetillä (MO-alkaliniteetti). Häiriöiden vaikutus päätepisteen toteamiseen on vähäisempi, jos käytetään pH-mittaria kuin jos käytettäisiin indikaattoria.
Tämän julkaisun valmistelusta Suomessa vastaa Suomen ympäristökeskus, puh. 040 724 8795.
Sisällysluettelo
1 Soveltamisala
2 Viittaukset
3 Määritelmä
4 Periaate
5 Reagenssit
6 Laitteet
7 Näytteenotto ja näytteen esikäsittely
8 Suoritus
8.1 Päätepisteen havaitseminen pH-mittarilla
8.2 Päätepisteen havaitseminen indikaattorilla
8.3 Nollanäyte
9 Tulosten ilmoittaminen
9.1 Laskeminen
9.2 Täsmällisyys
10 Testausseloste
Liite A Kertoimia alkaliniteettiarvon muuttamiseksi vaihtoehtoisiksi yksiköiksi (opastava)