Verkkokauppa
SFS-EN 1032 + A1:en
Mechanical vibration. Testing of mobile machinery in order to determine the vibration emission value
Soveltamisala
Tässä standardissa esitetään käyttäjän paikan (paikkojen) kokokeho- ja käsitärinäpäästöjen määrittäminen liikkuvia koneita testattaessa. Standardin tarkoituksena on avustaa tietyistä konetyypeistä vastuussa olevia standardisoinnin
teknisiä komiteoita näiden laatiessa laiteryhmäkohtaisia tärinänmittausmenetelmiä, jotta voidaan varmistaa, että tällaiset tärinänmittausmenetelmät:
— ovat toistensa suhteen mahdollisimman yhtenäisiä ja että kunkin mittausmenetelmän perusrakenne on samanlainen
— ovat täysin tärinäpäästöjen mittausta koskevien perusstandardien mukaisia
— kuvastavat kyseessä olevan koneryhmän tärinäpäästöjen määritysmenetelmien viimeisintä teknistä tietämystä
— tarjoavat valmistajille standardisoidun menetelmän koneiden tärinäpäästön (-päästöjen) määrittämiseksi ja ilmoittamiseksi
— tekevät mahdolliseksi sen, että koneen käyttäjä tai tarkastuslaitos voi vertailla eri koneiden tärinäpäästöarvoja ja todentaa valmistajan ilmoittamia tärinäpäästöarvoja.
Standardissa esitetään laiteryhmäkohtaisten tärinänmittausmenetelmien laadintaa koskevia vaatimuksia mukaan lukien opastusta mittausten suorittamisolosuhteita (esim. toimintaolosuhteita). Liitteessä A on yhteenveto tyypillisessä laiteryhmäkohtaisessa tärinänmittausmenetelmässä edellytettävistä tiedoista.
Tähän standardiin perustuvien laiteryhmäkohtaisten tärinänmittausmenetelmien olisi määriteltävä mittausmenettelyt, joiden avulla saadaan tarkkoja ja uusittavia tuloksia, jotka ovat niin lähellä kuin mahdollista yhdenmukaisia todellisissa työskentelyolosuhteissa mitattavien tulostan kanssa. Käyttöohjeissa mainittavaa tärinän voimakkuutta määritettäessä tämä standardi edellyttää, että toimintaolosuhteet tekevät mahdolliseksi 75. prosenttipisteen tärinän määrittämisen käyttäjän paikalla sellaisen toimintatavan aikana, joka aiheuttaa suurimman tärinän.
Standardi koskee istuma- ja seisomapaikkoja. Sitä voidaan soveltaa kaikkiin liikkuviin koneisiin, joiden tuottama tärinä on jaksottaista tai satunnaista ja ollen transienttia tai ei-transienttia. Tässä standardissa ei käsitellä vääntövärähtelyä.
Tässä standardissa esitetään riittävät ohjeet sopivien testien laatimiseksi sellaiselle koneelle, jolle ei ole olemassa laiteryhmäkohtaista tärinänmittausmenetelmää. Standardia voidaan myös käyttää yksittäisten koneiden tärinäpäästöarvojen määrittämiseen.
Tässä standardissa ei esitetä tärinän raja- tai ohjearvoja.
Yleensä päästöarvoja ei saisi käyttää terveysriskin arviointiin. Tässä standardissa ei esitetä mitään opastusta tai suosituksia ihmiseen kohdistuvan tärinä- ja iskualtistuksen määrittämiseksi.
HUOM. Tällaisen tiedon suhteen viitataan standardeihin ISO 2631-1 ja EN ISO 5349-1.
Tämän julkaisun valmistelusta Suomessa vastaa Metalliteollisuuden Standardisointiyhdistys ry, puh. 09 19 231 (vaihde).
teknisiä komiteoita näiden laatiessa laiteryhmäkohtaisia tärinänmittausmenetelmiä, jotta voidaan varmistaa, että tällaiset tärinänmittausmenetelmät:
— ovat toistensa suhteen mahdollisimman yhtenäisiä ja että kunkin mittausmenetelmän perusrakenne on samanlainen
— ovat täysin tärinäpäästöjen mittausta koskevien perusstandardien mukaisia
— kuvastavat kyseessä olevan koneryhmän tärinäpäästöjen määritysmenetelmien viimeisintä teknistä tietämystä
— tarjoavat valmistajille standardisoidun menetelmän koneiden tärinäpäästön (-päästöjen) määrittämiseksi ja ilmoittamiseksi
— tekevät mahdolliseksi sen, että koneen käyttäjä tai tarkastuslaitos voi vertailla eri koneiden tärinäpäästöarvoja ja todentaa valmistajan ilmoittamia tärinäpäästöarvoja.
Standardissa esitetään laiteryhmäkohtaisten tärinänmittausmenetelmien laadintaa koskevia vaatimuksia mukaan lukien opastusta mittausten suorittamisolosuhteita (esim. toimintaolosuhteita). Liitteessä A on yhteenveto tyypillisessä laiteryhmäkohtaisessa tärinänmittausmenetelmässä edellytettävistä tiedoista.
Tähän standardiin perustuvien laiteryhmäkohtaisten tärinänmittausmenetelmien olisi määriteltävä mittausmenettelyt, joiden avulla saadaan tarkkoja ja uusittavia tuloksia, jotka ovat niin lähellä kuin mahdollista yhdenmukaisia todellisissa työskentelyolosuhteissa mitattavien tulostan kanssa. Käyttöohjeissa mainittavaa tärinän voimakkuutta määritettäessä tämä standardi edellyttää, että toimintaolosuhteet tekevät mahdolliseksi 75. prosenttipisteen tärinän määrittämisen käyttäjän paikalla sellaisen toimintatavan aikana, joka aiheuttaa suurimman tärinän.
Standardi koskee istuma- ja seisomapaikkoja. Sitä voidaan soveltaa kaikkiin liikkuviin koneisiin, joiden tuottama tärinä on jaksottaista tai satunnaista ja ollen transienttia tai ei-transienttia. Tässä standardissa ei käsitellä vääntövärähtelyä.
Tässä standardissa esitetään riittävät ohjeet sopivien testien laatimiseksi sellaiselle koneelle, jolle ei ole olemassa laiteryhmäkohtaista tärinänmittausmenetelmää. Standardia voidaan myös käyttää yksittäisten koneiden tärinäpäästöarvojen määrittämiseen.
Tässä standardissa ei esitetä tärinän raja- tai ohjearvoja.
Yleensä päästöarvoja ei saisi käyttää terveysriskin arviointiin. Tässä standardissa ei esitetä mitään opastusta tai suosituksia ihmiseen kohdistuvan tärinä- ja iskualtistuksen määrittämiseksi.
HUOM. Tällaisen tiedon suhteen viitataan standardeihin ISO 2631-1 ja EN ISO 5349-1.
Tämän julkaisun valmistelusta Suomessa vastaa Metalliteollisuuden Standardisointiyhdistys ry, puh. 09 19 231 (vaihde).
Tuoteryhmä(t)
Sidokset
Velvoittavat viittaukset
EN 12096:1997 Mechanical vibration - Declaration and verification of vibration emission values
EN ISO 10326-1:2016 Mechanical vibration - Laboratory method for evaluating vehicle seat vibration - Part 1: Basic requirements (ISO 10326-1:2016, Corrected version 2017-02)
EN ISO 8041-1:2017 Human response to vibration - Measuring instrumentation - Part 1: General purpose vibration meters (ISO 8041-1:2017)
EN ISO 10326-1:2016 Mechanical vibration - Laboratory method for evaluating vehicle seat vibration - Part 1: Basic requirements (ISO 10326-1:2016, Corrected version 2017-02)
EN ISO 8041-1:2017 Human response to vibration - Measuring instrumentation - Part 1: General purpose vibration meters (ISO 8041-1:2017)
Tekninen komitea
Direktiivi
Vahvistuspäivä
22.06.2009
Julkaisupäivä
21.09.2012
Painos
2
Sivumäärä
33
Julkaisun kieli
englanti